KVG kertoi, että reseptiikka ei anna selitystä nimelle, mutta ruokaharrastajan mukaan nimi tulee siitä, että liha leikataan pihvin muotoon, ei suikaleiksi tai paloiksi. No tiedä häntä, klasikko ruoka joka tapauksessa.
Uskallan väittää, että tämä oli elämäni toinen kerta, kun tätä ruokaa teen ja usein en ole myöskään syönyt. Kouluajoilta on hämärä muisto ruoasta, mutta kotona meillä ei ole tällaista tarjottu. Jotta lopputulos on murea liha, suosittelen kuitenkin satsaamaan laadukkaaseen lihaan (kuten aina). Nyt liha oli takuumureaa naudan sisäpaistia ja toimi tässä erittäin hyvin.
Koska raaka-aineet tässä ruoassa ovat varsin vaatimattomat, kannattaa satsata myös toiseen pääraaka-aineeseen, perunoihin. Jos et ole perunoita paljoa maistellut, niin suosittelen maistamaan raakana eri lajeja, huomaat eron. Itse pyrin välttämään kaupassa valmiina olevia perunapusseja, ainakin muovisia. Siikli ja puikula ovat omat suosikki lajikkeeni, mutta monia muita hyviä toki on. Tähän ruokaan valitsin kiinteitä luomu ruokaperunoita.
Homma lähtee liikkeelle siitä, että liha nostetaan hyvissä ajoin lämpimään. Kun kyseessä on kuitenkin pala paistia, saa liha olla lämpimässä tunninkin verran, jotta lämpenee kunnolla. Lihan lämmetessä voi kuoria perunat ja sipulit.
Kun liha on lämmennyt tarpeeksi, voi aloittaa lihan pienimisen. Kuten aikaisemmin totesin ruuan nimen ehkä tulevan siitä, että liha on pihvin muodossa, leikkaamme lihasta siis pihvejä. Eli tarkista, miten päin lihassa menee syyt. Leikkaa palasta poikkisyin noin puolen sentin paksuisia pihvejä. Melummin liian ohuita kuin paksuja. Kun koko paistista on tehty pihvejä voi niitä leikata veitsellä poikkisyin hieman pienemmäksi, niin se helpottaa syömisvaiheessa. Mutta tarkoitus on, että liha ei ole pientä kuutiota tai suikaletta.
Sitten otetaan valurauta tai muutoin kunnollinen paistinpannu. Itse luotan Victorinoxin timattipannuihin. Pidän ruskistamisen jäljestä, jota niillä saa aikaan. Hella pääse, pannu kuumenemaan ja taas annetaan kuumentua sen kunnolla. Pannulle voita ja hieman öljyä ja annetaan voin mennä vaaleanruskeaksi.
Paisto tapahtuu kuten lihan paisto yleensä, pienissä erissä kuumalla pannulla. Nyt en kuvannut välivaiheita, muta kuvia löytyy Karjalanpaisti reseptistä. Joka välissä ei toki tarvitse lisätä rasvaa, mutta jos näyttää siltä, että lihasnestettä kertyy pannulle paljon, kannattaa se kaataa lihojen kanssa kippoon odottamaan.
Kun liha on ruskistettu pienissä erissä ja viimeinen erä pannulta nostettu syrjään laitetaan pannulle vettä, olutta, hieman jauhettua pippuria ja lihaliemijauhetta. Tänään en taas mittaillut, mutta olutta laitoin noin puoli purkkia 0,33 kokoisesta tölkistä ja vettä 4-5 desiä. Lihaliemijauhetta 4-5 teelusikallista. Sekoittellaan vispilillä ja annetaan hetki porista pienellä lämmöllä, että kaikki maut pannulta imeytyvät mukaan.
Sillä aikaa ehtiikin viipaloimaan perunat ja sipulit, ellet ollut jo sitä tehnyt. Uunivuokaan asetellaan kerros perunoita pohjalle (hieman suolaa), päälle sipulia ja sitten kerros lihaviipaleita. Ja sama toistetaan. Väliin voi ripsiä myllystä hieman pippuria. Pääasia on, että alimmainen ja päälimmäinen kerros on perunaa. Kun ainekset on ladottu vuokaan kumotaan panulta olut-lihaliemi seos kaiken päälle. Tarkoitus ei ole, että ainekset hukkuvat, riittää että neste peittää 3/4 vuokan korkeudesta noin suunnilleen.
Sitten vain koko komeus uuniin, 200 astetta ja 1 1/2-2 tuntia uunissa. Itse sammutin uunin kun ruoka oli ollut siellä 1h 45 minuuttia ja ruoka oli vielä uunissa yli tunnin muhimassa. Mihinkäs se sieltä karkaisi, kun nestettä on riittävästi, niin ei pääse kuivumaan. Liha vaan mureutuu sopivaksi. Miehen mukaan lopputulos oli se, että maistui siltä miltä pitääkin. Pehmeät perunat, riittävä suolaisuus, hieman mallasta ja liha mureaa. Suosittelen kokeilemaan tätä vaikka ulkoilupäivän ruoaksi. Ruoan voi jättää uuniin muhimaan, kun itse nauttii kevät auringosta.
Ps. Parasta ruoassa on pinnalta hieman kuivettuneet perunaviipaleet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti