maanantai 17. lokakuuta 2016

Tästä se lähtee..meinaan nupit kaakkoon!!

Tiedättekö sen tunteen, kun jouluna avaat lahjapaketin ja löydät sisältä sen lahjan, jota olet hartaasti ehkä toivonut tai joku on kuin lukenut ajatuksesi ja käärinyt sen pakettiin? Samanlainen tunne valtasi minut tänään, kun näin meidän uuden keittiön tänään toimintakunnossa ❤.

Kromi kiilsi kodinkoneissa, kaasuhella huusi rautapatojaan ja kaakelit kiiltelivät ledivalojen loisteessa. Ja se kaikki oli MINUN (meidän) keittiössä. Yksi unelma, jota en vielä edes osannut aavistaa alkuvuodesta, oli saavutettu.

Kauan pitää ihmisen kokata huonoissa keittiöissä, ahtaissa ja epäsopivissa, ennenkuin tämä päivä piti nähdä. Mutta nyt se oli siinä. No jos nyt ihan tarkkoja ollaan, pari kaapin ovea puuttui, kun tulivat jälkitoimituksella tehtaalta, mutta se ei menoa hidastanut. Kaasuhellassa paloi liekki!

Ja tämä tunne jonka tunnen sisälläni pakotti minut aloittamaan myös blogin kirjoittamisen. Sillä haluan jakaa teidän kanssa tämän kaiken. Toivon, että pystyn välittämään lukijoiden makunystyröille pekonin suolaisuuden, mansikoiden makeuden, sitruunan kirpeyden ja ennen kaikkea sen kuuluisan umamin, jota haen aina ruokiini. Joskus se löytyy, toisinaan ei. Tärkeintä ruoanlaitossa ei aina kuitenkaan ole se lopputulos. Ruoanlaitto on matka maailman ääriin ja takaisin.

Minulle ruoanlaitto on kuin terapiaa. Pääsen toteuttamaan itseäni ja jokainen kerta on uusi kokemus. Välillä noudatan ohjetta pilkun tarkasti, joskun vilkaisen kaappiin ja lähden miettimään, mitä näistä voisi soveltaa. Välillä käytetään kalliita raaka-aineita, joskus mennään säilykkeillä. Lapsuuteni yksi lempi saduistani oli Naulakeitto, Yle Areena on tallentanut nämä ihanuudet joten käy kuuntelemassa ja ymmärrät mistä ruoanlaitossa on pohjimmiltaan kyse 😊

Vaikeinta tässä tulee olemaan sen, miten saan kuvattua kokkauksiani niin, että kuva antaa oikeutuksensa annokselle tai miten muistan kirjata ylös kaiken mitä olen keitoksiini lisännyt. Kokkaustyylini kun on kuin suloisella myrkynkeittäjällä, ripaus sitä ja hyppysellinen tuota. Ja joskus käsi käy niin, etten sitä edes huomaa.

Tervetuloa mukaan matkumatkalle. Turvavyöt kiinni, sillä hellan nupit on kaakossa. KAASUA maestro!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti