Sitruunalla ja tillillä täytetty nieriä

Ensimmäisenä raaka-aineena uunin pääsi testaamaan kokonainen kala. Kalaa tulee valmistettua suhteessa liian harvoin, jos miettii kuinka helppoa sen valmistaminen on. Kala ei vaadi paljon maustamista ja kypsennysajatkin ovat varsin maltilliset. Miksi nämä merenherkut jäävät liian usein tiskiin ja mukaan tarttuu se tuttu ja turvallinen jauhelihapaketti?

Usein syynä lienee se, että ainakin itselläni on tapana käydä ruokakaupassa 1-2 kertaa viikossa. Liekö listeria keskustelut ja myymälöiden tiettyjen erien takaisin vedot osasyynä, että vakuumikalat eivät kuulu omiin suosikkeihini. Kala ei säily, vaan se on parasta kokata tuoreeltaan. Tuoreen kalanhan tunistaa kalan silmien kirkkaudesta, raikkaasta väristä ja hajuttomuudesta. Tuore kala ei nimittäin juurikaan tuoksu.

Kokonainen nieriä on yksi suosikeistani. Teen sitä parilla eri ohjeella. Tänään vuoroon pääsi tillillä ja sitruunalla täytetty versio. Kokonaista kalaa ei kannata pelätä. Uunissa valmistettuna se on enemmän kuin helppoa.

Kala huuhdotaan kylmällä vedellä juoksevan veden alla. Itse poistin saksilla kidukset. En osaa sanoa, pitääkö näin tehdä, mutta muistan lukeneeni, että kiduksia ei kokkailla :) Toki eihän ne siellä pään sisällä haittaa, koska, sitä ei ole tarkoitus syödä. Joten halutessasi jätä paikoilleen. Kidukset ovat varsin terävät, joten varovaisuutta kannattaa noudattaa. Itse käytän kalasaksia, jolla toimenpide onnistuu suht helposti.

Kevyt kuivaus talouspaperilla ja kalat pellille. Ripottelin kalan pintaan ja sisäpuolelle suolaa. Määrää on hankala sanoa, koska se riippuu kalan koosta. Mutta kala tarvitsee suolaa, jotta kalan maku pääsee esille. Laitoin mausteeksi myös hieman valkopippuria, mutta sen voi myös jättää pois.

Tilli oli pitkävartista kaupan pusissa olevaa (ei ruukkuversiota). Oma näkemykseni on, että tilli joka ei ole ruukussa on maukkaampaa. Etenkin tällaisessa uunikalassa, jossa käytetään varret on tillinoksat parempia kuin ruukkutilli. Oksat ovat hieman paksuja ja niitä kannattaa joko hieman väännellä, että rakenne menee rikki tai kopsutella leikkuulaudalla veitsen terän yläosalla eli sillä hamara puolella, jotta pinta hieman rikkoutuu. Näin tillista irtoaa enemmän makua.

Kalan maha täytetään tillillä. Perään laitoin tiskiaineella pestyä lohkotua sitruunaa. Ja ei kun uuniin. Uusi uunimme on AEG höyryuuni, mutta nyt en kokannut höyryllä. Uuniin on sisällytetty valmiita reseptejä ja valitsin kokonainen kala reseptin. Uuni ilmoitti lämpötilan ja paistoajan. Uunissa oli siis grillivastus ja lämpötila 180C, mutta huomioikaa, että kyseessä on kiertoilmauuni, jolloin lämpötila on tavallista uunia aina n. 30 astetta matalampi.

Testaan kalan kypsyyden kuitenkin aina kokeilemalla irtoaako selkäevä. Kun evä irtoaa helposti, on kala kypsä. Jos selkäevää joutuu nyhtämään, anna kalan olla vielä hetki uunissa.

Tällä kertaa kokkasin kylkeen valmiista paketista Taboulehia. Se oli mallia "lisää vain vesi". Tämä ei ainakaan omaksi suosikiksi noussut, liian erikoinen maku.

Mutta kala oli mitä mainioin ja mikä sen ihanampaa kuin ystävältä saadut ruusut uuden keittiön johdosta ❤

Tästä se lähtee..meinaan nupit kaakkoon!!

Tiedättekö sen tunteen, kun jouluna avaat lahjapaketin ja löydät sisältä sen lahjan, jota olet hartaasti ehkä toivonut tai joku on kuin lukenut ajatuksesi ja käärinyt sen pakettiin? Samanlainen tunne valtasi minut tänään, kun näin meidän uuden keittiön tänään toimintakunnossa ❤.

Kromi kiilsi kodinkoneissa, kaasuhella huusi rautapatojaan ja kaakelit kiiltelivät ledivalojen loisteessa. Ja se kaikki oli MINUN (meidän) keittiössä. Yksi unelma, jota en vielä edes osannut aavistaa alkuvuodesta, oli saavutettu.

Kauan pitää ihmisen kokata huonoissa keittiöissä, ahtaissa ja epäsopivissa, ennenkuin tämä päivä piti nähdä. Mutta nyt se oli siinä. No jos nyt ihan tarkkoja ollaan, pari kaapin ovea puuttui, kun tulivat jälkitoimituksella tehtaalta, mutta se ei menoa hidastanut. Kaasuhellassa paloi liekki!

Ja tämä tunne jonka tunnen sisälläni pakotti minut aloittamaan myös blogin kirjoittamisen. Sillä haluan jakaa teidän kanssa tämän kaiken. Toivon, että pystyn välittämään lukijoiden makunystyröille pekonin suolaisuuden, mansikoiden makeuden, sitruunan kirpeyden ja ennen kaikkea sen kuuluisan umamin, jota haen aina ruokiini. Joskus se löytyy, toisinaan ei. Tärkeintä ruoanlaitossa ei aina kuitenkaan ole se lopputulos. Ruoanlaitto on matka maailman ääriin ja takaisin.

Minulle ruoanlaitto on kuin terapiaa. Pääsen toteuttamaan itseäni ja jokainen kerta on uusi kokemus. Välillä noudatan ohjetta pilkun tarkasti, joskun vilkaisen kaappiin ja lähden miettimään, mitä näistä voisi soveltaa. Välillä käytetään kalliita raaka-aineita, joskus mennään säilykkeillä. Lapsuuteni yksi lempi saduistani oli Naulakeitto, Yle Areena on tallentanut nämä ihanuudet joten käy kuuntelemassa ja ymmärrät mistä ruoanlaitossa on pohjimmiltaan kyse 😊

Vaikeinta tässä tulee olemaan sen, miten saan kuvattua kokkauksiani niin, että kuva antaa oikeutuksensa annokselle tai miten muistan kirjata ylös kaiken mitä olen keitoksiini lisännyt. Kokkaustyylini kun on kuin suloisella myrkynkeittäjällä, ripaus sitä ja hyppysellinen tuota. Ja joskus käsi käy niin, etten sitä edes huomaa.

Tervetuloa mukaan matkumatkalle. Turvavyöt kiinni, sillä hellan nupit on kaakossa. KAASUA maestro!