sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tonnikalapihvit ja kampasimpukoita

Marraskuun loppu meni miehen pyöreitä syntymäpäiväjuhlia valmistellessa ja eipä tullut ruokia kuvailtua saati blogia kirjoitettua. Nyt kun juhlat ovat onnistuneesti ja onnellisesti takana, jaksoi taas keskittyä hyvän ruoan laittoon.

Tonnikala herättää paljon keskustelua, onko sen syöminen eettistä vai ei. No edellisen kerran taisin tehdä tonnikala pihvit muutama vuosi sitten, joten olen ainakin yrittänyt pitää oman hiilijalanjälkeni ja ekokertoimeni tässä pienenä.

Pakastettua tonnikalaa en ole koskaan ostanut enkä laittanut. Mielestäni tonnikala on parhaimmillaan tuoreena, helakanpunaisena kalatiskissä ostajaansa odottavana. Vaikka kilohinta tonnikalalla on suhteellisen korkea, suosittelen kokoilemaan tätä kaukaisten vesien herkkua.

Koostumukseltaan tonnikala pihvi vastaa lähes lihaa. Rakenne on kiinteä ja paistaminenkin onnistuu samalla kaavalla kuin lihassa.

Tpnnikalapihvit kannattaa ottaa lämpenemään huoneen lämpöön hieman ennen paistamista. Itse en mausta pihvejä ennenkuin vasta pannulla. Pannu kuumennetaan ja itse laitoin voita ennen paistoa ja annoin voin kuullottua vaalean ruskeaksi ennen paistoa.

Sitten vaih pihvit pannulle ja paistamaan. Nyt täytyy muistaa,e ttä amltti on valttia tässäkin asiassa. Pihvejä ei käännellä, eikä painella, eikä liikutella pannulla. Pihvien annetaan olla ihan rauhassa ja näet pihvin sivusta, miten pihvi alkaa kypsymään ja punainen väri muuttuu vaalean ruskeaksi.

Paistoaika riippuu pihvin paksuudesta. Itse seuraan värin etenemistä pihvin reunasta ja ennenkuin väri on puolessa välin, käännän pihvin. Paistoaika on muutama minuutti noin suunnilleen. Kun pihvi käännetään, laitan paistuneelle puolelle hieman suolaa ja suolatonta sitruunapippuria. Toista puolta ei tarvitse paistaa kuin reipas minuutti ja ruoka on valmis syötäväksi. Myös toiselle puolelle voi laittaa hieman suolaa.

Tällä kertaa kylkeen valmistui kampasimpukat sekä paahdoin hieman patonkia joka oli kuivahtamassa. Pieni oliviiöljy pintaan ja  kaunis väri molemmille puolille. Päälle laitoin hieman creme fraichea ja kirjolohen mätiä. Lautasen reunalle annoksiin tuli lohkot sitruunaa, josta jokainen saa maustaa haluamman määrän niin mätiä kuin kalaakin.

Nämä herkut eivät kauaa lautasella viipyneet. :)

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isänpäivän karjalanpaisti

Tässäkin liharuoassa kyse on mitä yksikertaisemmasta reseptistä. Laadukaat lihat ja malttia kypsennykseen on tämän ohjeen punainen lanka. Lapsuuden kodissa karjalanpaisti oli meille monesti sunnuntai ruokaa. Äiti laittoi paistin uuniin aamupäivällä, kävi kävelylenkillä jonka jälkeen ruoka olikin perunoiden keittoa vaille valmiina. Lisukkeesi sopii muusi, keitetyt perunat ja raikas salaatti

Raaka-aineet:
- 1,2 kg karjalanpaistilihaa (Naudan ja porsaanlihaa)
- porkkanaa
- sipulia
- laakerinlehtiä
- suolaa ja kokonaisia mustapippureita ja maustepippureita
-voita ja öljyä lihojen paistamiseen

Lihat kannattaa ottaa huoneen lämpöön hyvissä ajoin. 30min-1h on hyvä aika. Jos sinulla on rautapata, kuten Sarpaneva tai Le Creuset, voit paistaa lihat padassa hellalla ensin ja jatkaa kypsennystä uunissa. Toki valmistus onnistuu myös niin, että lihat paistetaan paistinpannulla ja sitten laitetaan uunivuokaan loppukypsennykseksi.

Tee näin:

Kuumenna pata/pannu hellalla kunnolla kuumaksi. Lisää pannulle voita ja öljyä ja anna kuumua kunnes voi-öljyseos on vaalean ruskeaa. Paista lihat pienissä erissä pannulla niin, että lihan pinnat menevät kiinni, eli palat ovat kauttaaltaan ruskeat. Pannu kannattaa täyttää korkeintaan 1/3 verran, jotta lihat eivät lähde kiehumaan pannulla, vaan pannu pysyy kuumana ja ruskistuvat kauniisti. Jos lihaa on liikaa pannulla päästää liha nestettä pihalle ja lihat "kiehuvat" nesteessä eivätkä ruskistu.

Kun lihapalat ovat saaneet kauniin värin, kaada palat ja irronnut neste pataan. Jos teet paistamisen valurautapadassa, kaada lihat kulhoon padasta ja valmistaudu seuraavan erän paistoon. Jatka paistamista samalla tavalla, eli voita ja öljyä pataan, kunnon lämpö ja 1/3 pannun pohjasta lihaa, paisto ja taas lihat pannulta pois. Näin toimitaan kunnes kaikki lihat on paistuneet.

Jos käytit paistamiseen paistinpannua ja laitat karjalanpaistin uuniin toisessa astiassa, kerää pannu maut talteen lopuksi. Kun siirrät viimeiset lisäpalat pois pannulta, lisää pannulle pari desiä vettä ja kiehuta hetken aikaa, jotta maut tarttuvat pannulta mukaan. Kaada liemi lihapalojen päälle uuniastiaan. Lisää vettä kunnes lihapallat melkein peittyvät.

Jos teit paistoprosessin padassa, on sinulla maut jo valmiiksi padassa. Lisää paistetut lihat vain pannuun ja lisää vettä kunnes lihapalat lähes peittyvät.

Kun lihapalat ovat lähes veden peittämät, lisää paloitellut porkkanat ja sipulit. Kannattaa laittaa hieman krouvimpia palasia, sillä kypsenysaika on pitkä. Pienet palaset hajoavat muutoin palasiksi kypsennyksen aikana. Lisää suolaa muutama teelusikka sekä kokonaisia maustepippureita. Sujauta 2-3 laakerinlehteä padan reunoille veden alle.

Laita kansi päälle ja komeus uuniin. Pata saa muhia miedossa lämmössä 175-180 astetta jopa kolmisen tuntia. Välillä kannattaa tarkistaa, että nestettä on riittävästi, ettei paisti kuivu. Mielestäni karjalanpaistin kanssa sopii joko perunamuusi puikula-perunoista tietenkin tai kunnon perunoista muusi.


Tämän karjalanpaistin valmistin isänpäivänä appivanhemmille. Karjalanpaistin lisukkeena oli keitetyt peruna, porkkanalaatikkoa (nam) ja vihersalaattia. Annos jäi kuvaamatta, mutta voin vakuuttaa, että hyvää oli.

Karjalapaistin valmistukseen liittyy muisto myös nykyiseen parisuhteeseeni. Olimme tunteneet miehen kanssa vasta hetken aikaa ja yritin valoittaa hänen sydäntä itselleni ja ajattelin, että teenpä karjalanpaistia, koska sen ainakin osaan ja mies kertoi pitävänsä siitä. Haimme lihat yhdessä kaupasta. Soitin äidilleni, että kauanko olet pitänyt paistia uunissa. Äiti sanoi, että mitä pidempään, sen parempi. Kolmisen tuntia olisi kulemma hyvä aika. Tämä ilta oli nälkäisenä pitkä odottaa, mutta mies jaksoi odottaa, ruoan odottamisen aikana ehti viettää pitkät treffit, ruoka maistui ja taisi se sydänkin tultua valloitettua ❤

maanantai 17. lokakuuta 2016

Sitruunalla ja tillillä täytetty nieriä

Ensimmäisenä raaka-aineena uunin pääsi testaamaan kokonainen kala. Kalaa tulee valmistettua suhteessa liian harvoin, jos miettii kuinka helppoa sen valmistaminen on. Kala ei vaadi paljon maustamista ja kypsennysajatkin ovat varsin maltilliset. Miksi nämä merenherkut jäävät liian usein tiskiin ja mukaan tarttuu se tuttu ja turvallinen jauhelihapaketti?

Usein syynä lienee se, että ainakin itselläni on tapana käydä ruokakaupassa 1-2 kertaa viikossa. Liekö listeria keskustelut ja myymälöiden tiettyjen erien takaisin vedot osasyynä, että vakuumikalat eivät kuulu omiin suosikkeihini. Kala ei säily, vaan se on parasta kokata tuoreeltaan. Tuoreen kalanhan tunistaa kalan silmien kirkkaudesta, raikkaasta väristä ja hajuttomuudesta. Tuore kala ei nimittäin juurikaan tuoksu.

Kokonainen nieriä on yksi suosikeistani. Teen sitä parilla eri ohjeella. Tänään vuoroon pääsi tillillä ja sitruunalla täytetty versio. Kokonaista kalaa ei kannata pelätä. Uunissa valmistettuna se on enemmän kuin helppoa.

Kala huuhdotaan kylmällä vedellä juoksevan veden alla. Itse poistin saksilla kidukset. En osaa sanoa, pitääkö näin tehdä, mutta muistan lukeneeni, että kiduksia ei kokkailla :) Toki eihän ne siellä pään sisällä haittaa, koska, sitä ei ole tarkoitus syödä. Joten halutessasi jätä paikoilleen. Kidukset ovat varsin terävät, joten varovaisuutta kannattaa noudattaa. Itse käytän kalasaksia, jolla toimenpide onnistuu suht helposti.

Kevyt kuivaus talouspaperilla ja kalat pellille. Ripottelin kalan pintaan ja sisäpuolelle suolaa. Määrää on hankala sanoa, koska se riippuu kalan koosta. Mutta kala tarvitsee suolaa, jotta kalan maku pääsee esille. Laitoin mausteeksi myös hieman valkopippuria, mutta sen voi myös jättää pois.

Tilli oli pitkävartista kaupan pusissa olevaa (ei ruukkuversiota). Oma näkemykseni on, että tilli joka ei ole ruukussa on maukkaampaa. Etenkin tällaisessa uunikalassa, jossa käytetään varret on tillinoksat parempia kuin ruukkutilli. Oksat ovat hieman paksuja ja niitä kannattaa joko hieman väännellä, että rakenne menee rikki tai kopsutella leikkuulaudalla veitsen terän yläosalla eli sillä hamara puolella, jotta pinta hieman rikkoutuu. Näin tillista irtoaa enemmän makua.


Kalan maha täytetään tillillä. Perään laitoin tiskiaineella pestyä lohkotua sitruunaa. Ja ei kun uuniin. Uusi uunimme on AEG höyryuuni, mutta nyt en kokannut höyryllä. Uuniin on sisällytetty valmiita reseptejä ja valitsin kokonainen kala reseptin. Uuni ilmoitti lämpötilan ja paistoajan. Uunissa oli siis grillivastus ja lämpötila 180C, mutta huomioikaa, että kyseessä on kiertoilmauuni, jolloin lämpötila on tavallista uunia aina n. 30 astetta matalampi.



Testaan kalan kypsyyden kuitenkin aina kokeilemalla irtoaako selkäevä. Kun evä irtoaa helposti, on kala kypsä. Jos selkäevää joutuu nyhtämään, anna kalan olla vielä hetki uunissa.



Tällä kertaa kokkasin kylkeen valmiista paketista Taboulehia. Se oli mallia "lisää vain vesi". Tämä ei ainakaan omaksi suosikiksi noussut, liian erikoinen maku.


Mutta kala oli mitä mainioin ja mikä sen ihanampaa kuin ystävältä saadut ruusut uuden keittiön johdosta ❤



Tästä se lähtee..meinaan nupit kaakkoon!!

Tiedättekö sen tunteen, kun jouluna avaat lahjapaketin ja löydät sisältä sen lahjan, jota olet hartaasti ehkä toivonut tai joku on kuin lukenut ajatuksesi ja käärinyt sen pakettiin? Samanlainen tunne valtasi minut tänään, kun näin meidän uuden keittiön tänään toimintakunnossa ❤.

Kromi kiilsi kodinkoneissa, kaasuhella huusi rautapatojaan ja kaakelit kiiltelivät ledivalojen loisteessa. Ja se kaikki oli MINUN (meidän) keittiössä. Yksi unelma, jota en vielä edes osannut aavistaa alkuvuodesta, oli saavutettu.

Kauan pitää ihmisen kokata huonoissa keittiöissä, ahtaissa ja epäsopivissa, ennenkuin tämä päivä piti nähdä. Mutta nyt se oli siinä. No jos nyt ihan tarkkoja ollaan, pari kaapin ovea puuttui, kun tulivat jälkitoimituksella tehtaalta, mutta se ei menoa hidastanut. Kaasuhellassa paloi liekki!

Ja tämä tunne jonka tunnen sisälläni pakotti minut aloittamaan myös blogin kirjoittamisen. Sillä haluan jakaa teidän kanssa tämän kaiken. Toivon, että pystyn välittämään lukijoiden makunystyröille pekonin suolaisuuden, mansikoiden makeuden, sitruunan kirpeyden ja ennen kaikkea sen kuuluisan umamin, jota haen aina ruokiini. Joskus se löytyy, toisinaan ei. Tärkeintä ruoanlaitossa ei aina kuitenkaan ole se lopputulos. Ruoanlaitto on matka maailman ääriin ja takaisin.

Minulle ruoanlaitto on kuin terapiaa. Pääsen toteuttamaan itseäni ja jokainen kerta on uusi kokemus. Välillä noudatan ohjetta pilkun tarkasti, joskun vilkaisen kaappiin ja lähden miettimään, mitä näistä voisi soveltaa. Välillä käytetään kalliita raaka-aineita, joskus mennään säilykkeillä. Lapsuuteni yksi lempi saduistani oli Naulakeitto, Yle Areena on tallentanut nämä ihanuudet joten käy kuuntelemassa ja ymmärrät mistä ruoanlaitossa on pohjimmiltaan kyse 😊

Vaikeinta tässä tulee olemaan sen, miten saan kuvattua kokkauksiani niin, että kuva antaa oikeutuksensa annokselle tai miten muistan kirjata ylös kaiken mitä olen keitoksiini lisännyt. Kokkaustyylini kun on kuin suloisella myrkynkeittäjällä, ripaus sitä ja hyppysellinen tuota. Ja joskus käsi käy niin, etten sitä edes huomaa.

Tervetuloa mukaan matkumatkalle. Turvavyöt kiinni, sillä hellan nupit on kaakossa. KAASUA maestro!