Kotiruokien kunkku, jauhelihakastike ja spagettia

Tämä ruoka on varmaan se, jota olen ensimmäisenä kokannut itse kotona. Yläasteella kun seitsemännellä luokalla alkoi kotitalous, ihastuin siihen heti. Oli hienoa päästä itse kokkaamaan. Meillä ei kotona tehty ruokaa juurikaan kuin viikonloppuina, joten ruoanlaittoa olin seurannut enimmäksi mummon opeissa.

Mummo kokkasi enimmäkseen kalaruokia, kyljyksiä, keittoja ja teki suussa sulavia kastikkeita. Lapsena olin itsekin "yliherkkä" aika monelle, kuten sipulille. Minulle piti tehdä aina ruoka, jossa ei missään nimessä ollut sipulia. Näin jälkeenpäin ajatellen, taisi olla niin, että minun lautaselle ei sipulit päätyneet, vaan mummo osasi onkia minulle sopivat kohdat, jottei isompaa meteliä noussut. Siihen aikaan ei erillisiä keittoja lapsen mieltymysten mukaan tehty. Ja tänä päivänä sipuli on yksi lempi raaka-aineista.

Kun kotitalous alkoi muistan, että lainasin kirjastosta jonkun lasten ruokakirjan ja siinä oli ohje, miten tehdään jauhelihakastike. Ja sen jälkeen teinkin sitä lähes joka viikko. Silloin jauhelihakastike tehtiin niin, että jauheliha ruskitettiin, sekaan laitettiin oreganoa tai pitsamaustetta, paljon ketsuppia ja vähän vettä. Ja kyllä oli hyvää. Taisinpa kokata tätä myös, kun kavereita tuli koulun jälkeen kylään.

No nyt teen kastikkeen hieman eri tavalla.

• 1 iso sipuli
• 4-5 valkosipulinkynttä
• 1 prk tomatimurskaa (Mutti)
• tomattipyrettä
• 500g paistijauhelihaa
• vehnäjauhoa
• oreganoa
• basilikaa
• paprikajauhetta
• pippuria myllystä
• soijakastiketta
• lihaliemikuutio/-jauhetta
• 2,5 dl kerma/kasvirasvasekoite

Laita pannulle hieman öljyä ja ana sen kuumua. Kuullota sipuli pannulla ja lisää valkosipuli. Pyöritä valkosipulia hetki annulla ja lisää sipulien kanssa jauheliha paistumaan. Tässä on hyvä muistaa, että jauhelihaa ei tarvitse vatkata tai hakata lastalla vaan annetaan sen paistua rauhassa. Lihan voi toki pilkkoa, mutta sitä ei tarvitse vatkata pannulla eestakaisin. Ihan varmasti paistuu rauhallisemminkin. 

Kun jauheliha on ruskistunut, lisää vehnäjauhoa 2-3 rkl. Sekoita jauhelihan joukkoon. Tässä vaiheessa voit myös maustaa jauhelihaa. Itse käytän oreganoa, basilikaa, paprikaa, pippuria, lihaliemijauhetta ja joskus myös chiliä.

Kun jauhot ovat hetken paistuneet pannulla, lisää tomattipyre, tomattimurska ja hieman soijakastiketta. Kastike lähtee nyt paksuuntumaan ja lisää samalla vettä jonkin verran panulle. Kastike saa olla tässä vaiheessa vielä aika paksua, koska pannulle lisätään vielä purkki kasvirasvasekoitetta tai kermaa. Kermalla saa täyteläisemmän, mutta tällaisena arkiversiona käytän Flora ruokakermaa. Kerman voi lisätä kun tomattimurska ja pyre on hetken muhinut pannulla. Jos kastike tuntuu vielä paksulta, voit lisätä vielä vettä. Itse en laita ollenkaan suolaa, koska soijakastikkeessa ja lihaliemessä näitä on, mutta nämä ovat makuasioita.

Kylkeen kun keittää täysjyvä Barilla pastan, niin ai että. Aa että. Se on silloin klassikko lautasella ja elämä hymyilee.

Merimiespihviä pöytään

Merimiespihvi on pataruoka perunasta, sipulista ja naudanpaistista. Eli varsin simpelit aineet ja helppo tehdä. Kun aloin tätä tekstiä kirjoittamaan, jäin pohtimaan, mikä tekee pataruoasta pihvin? Mistä tulee nimi merimiespihvi kun kyse ei ole pihvistä?

KVG kertoi, että reseptiikka ei anna selitystä nimelle, mutta ruokaharrastajan mukaan nimi tulee siitä, että liha leikataan pihvin muotoon, ei suikaleiksi tai paloiksi. No tiedä häntä, klasikko ruoka joka tapauksessa.

Uskallan väittää, että tämä oli elämäni toinen kerta, kun tätä ruokaa teen ja usein en ole myöskään syönyt. Kouluajoilta on hämärä muisto ruoasta, mutta kotona meillä ei ole tällaista tarjottu. Jotta lopputulos on murea liha, suosittelen kuitenkin satsaamaan laadukkaaseen lihaan (kuten aina).  Nyt liha oli takuumureaa naudan sisäpaistia ja toimi tässä erittäin hyvin.

Koska raaka-aineet tässä ruoassa ovat varsin vaatimattomat, kannattaa satsata myös toiseen pääraaka-aineeseen, perunoihin. Jos et ole perunoita paljoa maistellut, niin suosittelen maistamaan raakana eri lajeja, huomaat eron. Itse pyrin välttämään kaupassa valmiina olevia perunapusseja, ainakin muovisia. Siikli ja puikula ovat omat suosikki lajikkeeni, mutta monia muita hyviä toki on. Tähän ruokaan valitsin kiinteitä luomu ruokaperunoita.

Homma lähtee liikkeelle siitä, että liha nostetaan hyvissä ajoin lämpimään. Kun kyseessä on kuitenkin pala paistia, saa liha olla lämpimässä tunninkin verran, jotta lämpenee kunnolla. Lihan lämmetessä voi kuoria perunat ja sipulit.

Kun liha on lämmennyt tarpeeksi, voi aloittaa lihan pienimisen. Kuten aikaisemmin totesin ruuan nimen ehkä tulevan siitä, että liha on pihvin muodossa, leikkaamme lihasta siis pihvejä. Eli tarkista, miten päin lihassa menee syyt. Leikkaa palasta poikkisyin noin puolen sentin paksuisia pihvejä. Melummin liian ohuita kuin paksuja. Kun koko paistista on tehty pihvejä voi niitä leikata veitsellä poikkisyin hieman pienemmäksi, niin se helpottaa syömisvaiheessa. Mutta tarkoitus on, että liha ei ole pientä kuutiota tai suikaletta.

Sitten otetaan valurauta tai muutoin kunnollinen paistinpannu. Itse luotan Victorinoxin timattipannuihin. Pidän ruskistamisen jäljestä, jota niillä saa aikaan. Hella pääse, pannu kuumenemaan ja taas annetaan kuumentua sen kunnolla. Pannulle voita ja hieman öljyä ja annetaan voin mennä vaaleanruskeaksi.

Paisto tapahtuu kuten lihan paisto yleensä, pienissä erissä kuumalla pannulla. Nyt en kuvannut välivaiheita, muta kuvia löytyy Karjalanpaisti reseptistä. Joka välissä ei toki tarvitse lisätä rasvaa, mutta jos näyttää siltä, että lihasnestettä kertyy pannulle paljon, kannattaa se kaataa lihojen kanssa kippoon odottamaan.

Kun liha on ruskistettu pienissä erissä ja viimeinen erä pannulta nostettu syrjään laitetaan pannulle vettä, olutta, hieman jauhettua pippuria ja lihaliemijauhetta. Tänään en taas mittaillut, mutta olutta laitoin noin puoli purkkia 0,33 kokoisesta tölkistä ja vettä 4-5 desiä. Lihaliemijauhetta 4-5 teelusikallista. Sekoittellaan vispilillä ja annetaan hetki porista pienellä lämmöllä, että kaikki maut pannulta imeytyvät mukaan.

Sillä aikaa ehtiikin viipaloimaan perunat ja sipulit, ellet ollut jo sitä tehnyt. Uunivuokaan asetellaan kerros perunoita pohjalle (hieman suolaa), päälle sipulia ja sitten kerros lihaviipaleita. Ja sama toistetaan. Väliin voi ripsiä myllystä hieman pippuria. Pääasia on, että alimmainen ja päälimmäinen kerros on perunaa. Kun ainekset on ladottu vuokaan kumotaan panulta olut-lihaliemi seos kaiken päälle. Tarkoitus ei ole, että ainekset hukkuvat, riittää että neste peittää 3/4 vuokan korkeudesta noin suunnilleen.

Sitten vain koko komeus uuniin, 200 astetta ja 1 1/2-2 tuntia uunissa. Itse sammutin uunin kun ruoka oli ollut siellä 1h 45 minuuttia ja ruoka oli vielä uunissa yli tunnin muhimassa. Mihinkäs se sieltä karkaisi, kun nestettä on riittävästi, niin ei pääse kuivumaan. Liha vaan mureutuu sopivaksi. Miehen mukaan lopputulos oli se, että maistui siltä miltä pitääkin. Pehmeät perunat, riittävä suolaisuus, hieman mallasta ja liha mureaa. Suosittelen kokeilemaan tätä vaikka ulkoilupäivän ruoaksi. Ruoan voi jättää uuniin muhimaan, kun itse nauttii kevät auringosta.

Ps. Parasta ruoassa on pinnalta hieman kuivettuneet perunaviipaleet

Entrecóte

Välillä tekee mieli vain kunnon pihviä. Mies toivoo yleensä entrecóteta ja salaattia ja sitäpä päätin sitten kokata.

Tämä resepti ei paljoa vaadi, kunnon pannun, hyvän entrecote lihan ja raikas vihersalaatti kylkeen. Naudan entrecóten voi valmistaa kokonaisena, mutta meillä siitä tehdään yleensä pihvi muodossa. Entrecóten ulkonäköä ei kannata kummastella. Sen pinnassa ja sisällä on rasvaa. Sitä ei kannata poistaa, sillä se sulaa kypsennyksen aikana ja pitää lihan mehevänä.

Tärkeää entrecóten paistamisessa on, että otat sen riittävän ajoissa huoneen lämpöön. Puoli tuntia tai ylikin on vallan sopiva aika. Pannun on oltava riittävän kuuma, siis oikeasti kuuma, sillä huoneenlämpöinenkin liha viilentää pannua. Jos pannu ei ole riittävän kuuma, liha ei ruskistu kunnolla.

Liha on rasvaista, joten et tarvitse paljoa rasvaa. Itse tykkään laittaa hieman voita ja öljyä. Voita maun vuoksi ja öljy estää palamista, koska se

kestää kuumuutta paremmin.

Eli huoneenlämpöinen liha kuumaan pannuun ja annetaan paistua, kunnes pinta pisaroi. Tällöin liha käännetään, Itse käännän pihvin aina pannulla 90 astetta. Eli jos pihvit on alkutilanteessa ollut pannulla vaakasuuntaan, paistan toisen puolen pystysuunnassa. Näin pannu on kuumempi, kuin jos pihvin pääntää pannulla samaan kohtaan ympäri.

Lihan käännön yhteydessä lisään pintaan myllystä suolan ja pippurin. Kun pinta alkaa taas helmeilemään, ota lihat pannulta ja laita pihvit hetkeksi folioon ja paketti tiukasti kiinni. Näin liha pitää nesteet sisällään.

5-10 minuuttia lepoa lihalle, paketti auki ja suussa sulava liha lautaselle ja raikas salaatti kylkeen. Tästä ei karppi ateria paljoa parane!