Tonnikalapihvit ja kampasimpukoita

Marraskuun loppu meni miehen pyöreitä syntymäpäiväjuhlia valmistellessa ja eipä tullut ruokia kuvailtua saati blogia kirjoitettua. Nyt kun juhlat ovat onnistuneesti ja onnellisesti takana, jaksoi taas keskittyä hyvän ruoan laittoon.

Tonnikala herättää paljon keskustelua, onko sen syöminen eettistä vai ei. No edellisen kerran taisin tehdä tonnikala pihvit muutama vuosi sitten, joten olen ainakin yrittänyt pitää oman hiilijalanjälkeni ja ekokertoimeni tässä pienenä.

Pakastettua tonnikalaa en ole koskaan ostanut enkä laittanut. Mielestäni tonnikala on parhaimmillaan tuoreena, helakanpunaisena kalatiskissä ostajaansa odottavana. Vaikka kilohinta tonnikalalla on suhteellisen korkea, suosittelen kokoilemaan tätä kaukaisten vesien herkkua.

Koostumukseltaan tonnikala pihvi vastaa lähes lihaa. Rakenne on kiinteä ja paistaminenkin onnistuu samalla kaavalla kuin lihassa.

Tpnnikalapihvit kannattaa ottaa lämpenemään huoneen lämpöön hieman ennen paistamista. Itse en mausta pihvejä ennenkuin vasta pannulla. Pannu kuumennetaan ja itse laitoin voita ennen paistoa ja annoin voin kuullottua vaalean ruskeaksi ennen paistoa.

Sitten vaih pihvit pannulle ja paistamaan. Nyt täytyy muistaa,e ttä amltti on valttia tässäkin asiassa. Pihvejä ei käännellä, eikä painella, eikä liikutella pannulla. Pihvien annetaan olla ihan rauhassa ja näet pihvin sivusta, miten pihvi alkaa kypsymään ja punainen väri muuttuu vaalean ruskeaksi.

Paistoaika riippuu pihvin paksuudesta. Itse seuraan värin etenemistä pihvin reunasta ja ennenkuin väri on puolessa välin, käännän pihvin. Paistoaika on muutama minuutti noin suunnilleen. Kun pihvi käännetään, laitan paistuneelle puolelle hieman suolaa ja suolatonta sitruunapippuria. Toista puolta ei tarvitse paistaa kuin reipas minuutti ja ruoka on valmis syötäväksi. Myös toiselle puolelle voi laittaa hieman suolaa.

Tällä kertaa kylkeen valmistui kampasimpukat sekä paahdoin hieman patonkia joka oli kuivahtamassa. Pieni oliviiöljy pintaan ja  kaunis väri molemmille puolille. Päälle laitoin hieman creme fraichea ja kirjolohen mätiä. Lautasen reunalle annoksiin tuli lohkot sitruunaa, josta jokainen saa maustaa haluamman määrän niin mätiä kuin kalaakin.

Nämä herkut eivät kauaa lautasella viipyneet. :)

Sitruunalla ja tillillä täytetty nieriä

Ensimmäisenä raaka-aineena uunin pääsi testaamaan kokonainen kala. Kalaa tulee valmistettua suhteessa liian harvoin, jos miettii kuinka helppoa sen valmistaminen on. Kala ei vaadi paljon maustamista ja kypsennysajatkin ovat varsin maltilliset. Miksi nämä merenherkut jäävät liian usein tiskiin ja mukaan tarttuu se tuttu ja turvallinen jauhelihapaketti?

Usein syynä lienee se, että ainakin itselläni on tapana käydä ruokakaupassa 1-2 kertaa viikossa. Liekö listeria keskustelut ja myymälöiden tiettyjen erien takaisin vedot osasyynä, että vakuumikalat eivät kuulu omiin suosikkeihini. Kala ei säily, vaan se on parasta kokata tuoreeltaan. Tuoreen kalanhan tunistaa kalan silmien kirkkaudesta, raikkaasta väristä ja hajuttomuudesta. Tuore kala ei nimittäin juurikaan tuoksu.

Kokonainen nieriä on yksi suosikeistani. Teen sitä parilla eri ohjeella. Tänään vuoroon pääsi tillillä ja sitruunalla täytetty versio. Kokonaista kalaa ei kannata pelätä. Uunissa valmistettuna se on enemmän kuin helppoa.

Kala huuhdotaan kylmällä vedellä juoksevan veden alla. Itse poistin saksilla kidukset. En osaa sanoa, pitääkö näin tehdä, mutta muistan lukeneeni, että kiduksia ei kokkailla :) Toki eihän ne siellä pään sisällä haittaa, koska, sitä ei ole tarkoitus syödä. Joten halutessasi jätä paikoilleen. Kidukset ovat varsin terävät, joten varovaisuutta kannattaa noudattaa. Itse käytän kalasaksia, jolla toimenpide onnistuu suht helposti.

Kevyt kuivaus talouspaperilla ja kalat pellille. Ripottelin kalan pintaan ja sisäpuolelle suolaa. Määrää on hankala sanoa, koska se riippuu kalan koosta. Mutta kala tarvitsee suolaa, jotta kalan maku pääsee esille. Laitoin mausteeksi myös hieman valkopippuria, mutta sen voi myös jättää pois.

Tilli oli pitkävartista kaupan pusissa olevaa (ei ruukkuversiota). Oma näkemykseni on, että tilli joka ei ole ruukussa on maukkaampaa. Etenkin tällaisessa uunikalassa, jossa käytetään varret on tillinoksat parempia kuin ruukkutilli. Oksat ovat hieman paksuja ja niitä kannattaa joko hieman väännellä, että rakenne menee rikki tai kopsutella leikkuulaudalla veitsen terän yläosalla eli sillä hamara puolella, jotta pinta hieman rikkoutuu. Näin tillista irtoaa enemmän makua.

Kalan maha täytetään tillillä. Perään laitoin tiskiaineella pestyä lohkotua sitruunaa. Ja ei kun uuniin. Uusi uunimme on AEG höyryuuni, mutta nyt en kokannut höyryllä. Uuniin on sisällytetty valmiita reseptejä ja valitsin kokonainen kala reseptin. Uuni ilmoitti lämpötilan ja paistoajan. Uunissa oli siis grillivastus ja lämpötila 180C, mutta huomioikaa, että kyseessä on kiertoilmauuni, jolloin lämpötila on tavallista uunia aina n. 30 astetta matalampi.

Testaan kalan kypsyyden kuitenkin aina kokeilemalla irtoaako selkäevä. Kun evä irtoaa helposti, on kala kypsä. Jos selkäevää joutuu nyhtämään, anna kalan olla vielä hetki uunissa.

Tällä kertaa kokkasin kylkeen valmiista paketista Taboulehia. Se oli mallia "lisää vain vesi". Tämä ei ainakaan omaksi suosikiksi noussut, liian erikoinen maku.

Mutta kala oli mitä mainioin ja mikä sen ihanampaa kuin ystävältä saadut ruusut uuden keittiön johdosta ❤